Suomalainen lammastalous

Suomessa on noin 1300 lammastilaa, joista noin puolet ovat päätoimisia lammasyrityksiä. Eniten lammastiloja on Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Isoimmilla lammastiloilla kasvatetaan jopa 700-800 eläintä.
Suomen alkuperäisrotuja ovat suomenlammas, kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas. Muita maassamme kasvatettavia tuontirotuja ovat texel, dorset, oxford down, rygja sekä uusimpina rotuina suffolk, ruotsalainen turkislammas, dorper ja itäfriisiläinen maitolammas.

Lammas on monipuolinen tuotantoeläin; kotimaisesta lampaasta saatava liha on maukasta ja se on vastuullisesti tuotettua.
Lampaat tuottavat lihan lisäksi villaa, turkiksia, taljoja, maitoa ja jalostuseläimiä. Lampaat ovat tehokkaita maiseman- ja ympäristönhoitajia sekä niitä käytetään maatilamatkailussa ja luontohoiva (GreenCare)- toiminnassa.
Suurin osa kotimaisesta lampaanlihasta on alle 1-vuotiaana teurastetun eläimen lihaa.
Lampaille käytetään suomalaisilla tuotantotiloilla antibiootteja erittäin maltillisesti verrattuna ulkomaalaiseen lihantuotantoon.

Suomalainen kuluttaja kuluttaa lampaan- ja karitsanlihaa noin 700 grammaa henkilöä kohti vuodessa.
Lampaanlihan yhteiskulutuksesta (lammas ja karitsa) hiukan yli kolmasosa on kotimaista. Karitsan osalta kulutuksen kotimaisuusaste on jotakuinkin 50 prosenttia, eli joka toinen karitsa-annos on kotimaista lihaa.
Lampaan- ja karitsanliha ovat hyviä proteiinin lähteitä, proteiini sisältää kaikki 9 elimistölle tarpeellista aminohappoa. Raudasta suurin osa on hyvin imeytyvää hemirautaa. A-, B-, ja D- vitamiinien lisäksi lampaanlihassa on sinkkiä ja seleeniä.
Suositaan suomalaista – tiedät mitä syöt!