Päijänne-seminaarissa pohditaan veden puhtautta – Teemaan johdattaa tarina Vesijärven kunnostamisesta

Lokakuun alussa 3.10. Alkio-opistolla Korpilahdella järjestettävässä Päijänne-seminaarissa jaetaan tietoa ja luodaan visioita Päijänteen alueen kestävän ja vastuullisen toiminnan kehittämiseksi. Uudenlaista yhteistyötä ideoidaan työpajoissa, joiden teemoja ovat kestävä matkailu, hyvinvointi ja lähituotanto sekä “Päijänteen puhdas vesi nyt ja tulevaisuudessa”. Seminaarin puhtaan veden teemaan johdattaa tarina Päijät-Hämeestä Vesijärveltä, jossa leväpuuroksi muuttunut järvi kunnostettiin kalajärveksi, kaikkien lahtelaisten iloksi ja virkistykseksi.

Kun Heikki Mäkinen oli lapsi, Vesijärvessä pystyi uimaan vain satunnaisesti. 1970-luvulla järven pintaa peitti haiseva levämassa. Sorsat läpsyttelivät auringossa kovettuneen sinileväkannen päällä, ja Vesijärvi sai mainetta järvenä, jossa kivetkin kelluvat. Moottoripetrolin hajuisessa Lahden matkustajasatamassa kantosiipialus Tehi pöllyytteli lähtiessään vihreää mössöä.

Kontrasti 70-luvun ja nykypäivän välillä on järisyttävä: Nykyisin Vesijärven käyttökelpoisuus erilaiseen virkistykseen on hyvä. Järvestä voivat nauttia niin uimarit, veneilijät kuin kalastajatkin. Tehtaiden sijasta rannalla kohoaa Sibeliustalo, ja satamasta on tullut lahtelaisten viihtyisä olohuone. Vesijärven pelastivat 70-luvulla alkaneet ja edelleen jatkuvat suojelutoimenpiteet.

Heikki Mäkinen toimii Vesijärvisäätiön ohjelmajohtajana ja voi tyytyväisenä tarkastella vuosikymmenien aikana saavutettuja tuloksia, jotka ovat kovaa luokkaa kansainvälisestikin vertailtuna.

– Vesijärven suojelu on projekti, jota vastaan kenelläkään ei ole mitään. Toimintaympäristö on todella hyvä ja on hienoa, että asiaa voidaan ajaa eteenpäin hyvin erilaisten verkostojen kautta.

Järven kunnostus tehostui hoitokalastuksella ja petokalaistutuksilla

Ensimmäinen konkreettinen järven tilaa parantanut toimenpide oli Kariniemen jätevedenpuhdistamon avaaminen 70-luvun puolivälissä. Vanha puhdistuslaitos oli ollut täysin tehoton, ja Myllysaaren rannassa putken päässä kelluivat ulosteet ja vessapaperi. Uusi puhdistamo johdatti jätevedet Vesijärven sijasta Porvoonjokeen, ja sen myötä iso osa järven ravinnekuormasta poistui.

Järven tila ei kuitenkaan enää 80-luvulla kohentunut, ja hoitoon tarvittiinkin entistä monipuolisempia keinoja. Vesijärvellä aloitettiin edelleenkin jatkuva hoitokalastus, jonka tarkoituksena on tukea järven paranemista ravintoverkon kautta.

– Järvessä oli paljon pikkukaloja, jotka söivät eläinplanktonia. Kun eläinplankton tästä johtuen hupeni, se ei enää torjunut kasviplanktonin leviämistä. Siksi leväongelma pääsi pahenemaan. Lähinnä särkikaloihin kohdentuneen hoitokalastuksen lisäksi järveen istutettiin petokaloja kuten kuhaa, siikaa ja järvilohta, jotka taas hillitsevät pikkukalojen määrän kasvua. Kuhaistutukset loivat järveen luontaisesti lisääntyvän kuhakannan.

1990-luvulla järven tilanne oli jo varsin hyvä, veden laatu oli parantunut moninaisten hankkeiden ansiosta ja myös kalakanta oli monipuolistunut. Sinilevä kuitenkin kiusasi edelleen järveä aika ajoin, ja 2000-luvulla järven kunnostukseen haluttiinkin luoda entistä pitkäjänteisempi toimintamalli. Kunnat, yhdistykset ja elinkeinoelämä kokosivat voimansa ja perustivat Vesijärvisäätiön, joka mahdollistaa aiempaa laajemmat kunnostustoimet sekä järven tilan jatkuvan seurannan ja tutkimuksen.

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan

Vedenlaadun hyvään tilanteeseen ei ole kuitenkaan syytä liikaa tuudittautua, vaan erilaiset uhkatekijät vaarantavat tulevaisuudessa järven tilaa.

– Vaarantavia tekijöitä ovat niin mikromuovi kuin veteen pääsevät haitalliset aineet, esim. veteen ja kaloihin päätyvät metallit ja hormonijäämät.

Ilmastonmuutoksella on myös omat vaikutuksensa järven tilanteeseen. Kun talvet ovat leutoja ja kosteita, järven ravinnekuormitus kasvaa. Kalastossa vesien lämpeneminen sorsii etenkin lohikaloja. Kovin paljoa ei ilmaston tarvitse enää lämmetä pitääkseen järvet Etelä-Suomessa jäättöminä ympäri vuoden. Eliöyhteisö on tottunut jääpeitteeseen talvella, joten jääkannen puuttuminenkin voi olla jatkossa ekosysteemiä häiritsevä ja muuttava tekijä.

Kun Heikki Mäkiseltä kysyy, miten yksittäinen ihminen voi vaikuttaa järven tilanteeseen positiivisesti, on vastaus valmiina.

– Jokainen voisi ruokaostoksilla miettiä valintojaan. Norjalaisen lohen sijasta pitäisi valita suomalaista järvikalaa, ja esimerkiksi särki on erinomainen ruokakala. Nykyisin särkituotteita on enemmän tarjolla, ja niiden teollinen valmistuskin alkaa olla taloudellisesti kannattavaa. Enemmän ongelmia on asenteissa, Mäkinen mainitsee. – Hauesta ja särjestä valmistetut kalapihvit jäävät monesti syömättä ennakkoluulojen vuoksi.

Lisää Vesijärvisäätiöstä ja Vesijärven kunnostuksesta: https://www.puhdasvesijarvi.fi/

Tervetuloa avoimeen, maksuttomaan Päijänne-seminaariin innostumaan ja vaikuttamaan, millaista yhteistyötä ja kehittämistä alueella tulisi tehdä Päijänteen veden puhtauden ylläpitämiseksi. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan pe 28.9. klo 12 mennessä: www.aitomaaseutu.fi/tapahtuma/paijanne-seminaari

Teksti: Joanna Vihtonen, Lahden ammattikorkeakoulu, Päijänne Brändiksi -hanke

Päijänne-seminaarin järjestää Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun Päijänne Brändiksi -hanke, jolla vahvistetaan ja edistetään Päijänteen alueen kestävää ja vastuullista toimintaa ja selvitetään edellytyksiä hakea Unescon biosfääristatusta. Hanke saa rahoitusta Keski-Suomen ja Hämeen ELY-keskuksilta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.